Voiko 12-vuotias ryhtyä kirjailijaksi?

Serafia Alho /

Näen usein keskustelupalstoilla huolestuneita nuoria, jotka kysyvät, voiko kirjan kirjoittaa kahdentoista, neljäntoista, tai seitsemäntoista vuoden iässä. Vastaukseni on aina sama: Voi, ja vielä erinomaisesti.

Kaikki eivät ehkä saa samaa menestystä kuin Christopher Paolini kirjallaan Eragon, eikä monien ensimmäinen tarina edes löydä kustantajaa, mutta mikään kirjoittamiseen käytetty aika ei koskaan mene hukkaan — päinvastoin.

Käyttääkseni itseäni esimerkkinä

Kirjoitin ensimmäisen novellini kaksitoistavuotiaana… tai ainakin yritin. Lopetin sen kirjoittamisen kesken ja piilotin sen pöytälaatikkoon, tietämättä mitä muutakaan tehdä sille. Olin hämärästi tietoinen tulleeni jo tarinan loppuun, ilman että se tuntui lopulta, eikä kukaan ollut vielä kertonut minulle editoinnin tärkeydestä.

En koskaan palannut edes lukemaan tätä ensimmäistä novellia, mutta opin siitä tärkeän asian: suunnitelmallisuutta.

Aloitin pian sen jälkeen toisen novellini, tällä kertaa suunnitelman kanssa. Olin arvioinut ennalta valmiin tekstin tulevan olemaan noin kolmenkymmenen sivun mittainen (minkä olisin tiennyt mahdottomaksi, jos olisin aidosti koskaan lukenut novellia) ja tiesin juonenkin jo ennestään. Tarinassa oli kuitenkin liikaa elementtejä: kauan ratkaisemattomana ollut mysteeri, suuri kuolleista herättänyt vihollinen, maaginen jalokivi, joka oli ainoa keino pysäyttää vastustaja…

Sanalla sanoen olinkin tietämättäni kirjoittamassa romaania. Urakkaan kuluikin loppujen lopuksi yli kolme vuotta, mutta tarinan venyminen ei koskaan kuitenkaan haitannut minua. Minulla oli aina jotakin uutta sanottavaa — toisin sanoen nautin siitä.

Vahingossa aloittamani romaanin avulla löysin itseni kirjoittajana. Opin mistä pidin ja mistä en pitänyt, mikä toimi ja mikä ei toiminut. Teos itsessään oli valmistuttuaan varsin julkaisukelvoton, mutta ryhdyin innokkaasti korjaamaan sitä jo kirjoitusvaiheessa, ja uskalsin nyt näyttää sitä ulkopuolisille. Ystäväni pitivät tarinasta ja patistivat minua kirjoittamaan heille loput, ja niinpä kirjoitin ja kirjoitin ja kirjoitin.

Välillä joku lukijoistani esitti tekstiini korjausehdotuksia, tai esitti kysymyksen, joka paljasti juoneni hataran logiikan. En aina tehnyt ehdotettuja muutoksia, mutta olin vilpittömän kiitollinen niistä jokaisesta. Minulle tärkeintä oli, että joku oli lukenut tekstini ja pitänyt siitä, ja positiivinen vastaanotto merkitsi, että olin tekemässä ainakin jotakin oikein.

(Siihen aikaan harrastin myös tekstiroolipelejä, mitkä oikeastaan alkujaan olivat olleet kipinänä koko tarinalle Sain positiivista palautetta myös tätä kautta, joskin enemmän kirjoitustyylistäni kuin juonenkuljetuksesta — joka improvisoiduissa sessioissamme oli usein… vähintäänkin hatara. Juonellinen rakenne onkin ollut suuri heikkouteni, eli vaikka osaan rakentaa dramaattisia yksittäiskohtauksia, en ole hyvä liittämään niitä suurempaan kokonaisuuteen — tyydyttävän lopun rakentamisesta puhumattakaan.)

Tarinan opetus

En koskaan päätynyt julkaisemaan mitään alle kaksikymmentävuotiaana, niin kuin joskus luulin. En kuitenkaan pidä sitä epäonnistumisena.

Opin, mistä halusin kirjoittaa, ja mitkä asiat olivat minulle tärkeitä. Opin esimerkiksi, etteivät novellit kiinnostaneet minua niin kuin monimutkaiset romaanit. Kehitin itseäni vähitellen, ja tekstini kehittyi siinä samalla. Olin hidas löytämään tieni netin lukuisiin podcasteihin ja blogeihin, joiden avulla olisin voinut oppia nopeammin tarinankerronnan tekniikkaa, ja siinä sinä, joka luet tätä kaksitoistavuotiaana ja mietit, pystytkö siihen, olet minusta etulyöntiasemassa. Sinulla on kaikki mitä minulla oli ja enemmän, ja jos sinulla on sinnikkyyttä, voit saavuttaa aivan mitä tahansa.

Sinä pystyt siihen, ja vaikket pystyisikään, olet silti oppinut jotakin matkan varrelta.

Olen ensimmäisten joukossa myöntämässä, että romaanin kirjoittaminen on vaikeaa, mutta onko sillä todella merkitystä, jos teet samalla sitä mitä rakastat?

Mikään ei ole niin palkitsevaa kuin lukijan ilahduttaminen jollakin, jonka olet itse kirjoittanut, ja jos olet onnekas, joku joskus jopa maksaa sinulle siitä. Kirjan kirjoittamiselle tai sen julkaisemiselle ei ole olemassa määrättyä ikärajaa, vaan kaikki on sinusta itsestäsi kiinni. Niinpä mene ja kirjoita, ja näytä aina tekstejäsi muille!

Oletko valmis?

Kategoriat: Yleinen

Serafia Alho

Olen kynäniekka, kirja-addikti ja historiahirmu - yleisutelias eklektikko, jonka työhuone on täynnä pieniä löytöjä maailmalta. Kun en kirjoita mytologiasta fantasiaa tai ahmi muinaista klassikkorunoutta, minut voi nähdä vilaukselta lähimmässä luonnonmetsässä.

0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *