“Olemme päättäneet olla kaikki ihmisiä”

Serafia Alho /

Rakenteellisen syrjinnän tärkeimpiä tunnuspiirteitä on sen näkymättömyys.  Yhteiskunta kohtelee yksilöitä eriarvoisesti, mutta koska yksilöt itse kokevat olevansa syrjinnän yläpuolella, ongelmat valuvat taka-alalle piiloon. Siellä ne ovat ei-kenenkään ongelma, sikäli kun niitä tunnistetaan ongelmaksi lainkaan. Kuinka usein olet julkisessa tilassa liikkuessasi kiinnittänyt huomiota siihen, miten vaikeaa siellä on liikkua pyörätuolissa? Jollet ole pyörätuolissa, todennäköisesti harvoin.

Kielemme rakenteelliseen syrjintään on viimein tarttunut Aamulehti, joka  16.9.2017 ilmoitti pyrkivänsä vastaisuudessa karsimaan artikkeleistaan sukupuolittuneet sanat. Kenkää saavat vihdoinkin nais- ja mies-etuliitteet, ja tarvittaessa termit korvataan sukupuolineutraalilla vaihtoehdolla kun sille on tarjolla vaihtoehto (esim. lakimies -> juristi). Toivon Aamulehden esimerkin innoittavan muutkin median edustajat kyseenalaistamaan sanavalintansa, jotta voimme vihdoin siirtyä johdonmukaisempaan kielenkäyttöön. Olemme liian pitkään hyväksyneet sanoja kuten naismuusikko, vaikka itse kukin toivottavasti ymmärtää, että se on käsitteenä yhtä absurdi kuin vaikka naisopettaja.

Olen kielemme sukupuolittumisesta jatkuvasti kiusallisen tietoinen, koska kirjoittamani romaani sijoittuu (tähän liittymättömistä syistä) matriarkalliseen maailmaan. Onko esimerkiksi naispuolinen käsityöläinen ompelija vai ompelijatar? Eräs ystäväni sanoi myös luontevasti olettaneensa, että maagi viittaa mieheen eikä naiseen. Kun kielestä pyrkii poistamaan tuhansia vuosia kestäneen miespainotteisuuden, oppii nopeasti kuinka suuri vaikutus menneisyydellä yhä on kieleemme.

Ja kielellä on merkitystä — riippumatta siitä uskooko Sapir-Whorfin hypoteesiin vai ei. Alitajuisesti arvotamme asioita pitkälti tuttuuden tai vierauden mukaan, ja niin kauan kun ammattitermistömme seuraa vanhanaikaisia sukupuolirooleja, altistumme jatkuvasti ajatukselle että on normaalia, että tietyt yhteiskunnan roolit on tarkoitettu vain tietyn sukupuolen edustajille. Fantasiakirjallisuudessa on yhä velhon rinnalla velhotar, kuningas ja kuningatar. Historiassa Ruotsilla on tosin muinoin ollut naispuolinen kuningas, eikä kukaan kuvasta kielenkäytön ongelmia paremmin kuin hänen korkeutensa Kristiina.

Monille tulee varmasti aluksi särähtämään korvaan Aamulehden esittämät uudet sanat kuten esinainen, mutta se kertoo enemmän meistä kuin kielemme rajoitteista. Rakenteellisen syrjinnän poistaminen sanavarastostamme olisikin kulttuuriteko — kirjaimellisesti.

Se täytyy kuitenkin tehdä, jos haluamme kielemme pois kuningas Kristiinan aikaisesta ajattelusta.


Serafia Alho

Kynäniekka, kirja-addikti ja historiahirmu. Kirjoitan mytologiasta fantasiaa ja ahmin muinaista klassikkorunoutta.

0 kommenttia

Vastaa