Draamaa ja persialaista runoutta

Tulin tänään ajatelleeksi että kirjoitan ihmisistä, koska en ymmärrä ihmisiä. Yksi Maagin tyttärien genreistä onkin psykologinen draama, ja käsikirjoitus on jokaisella uudelleenkirjoituskerralla mennyt enemmän draamaan, koska se on ollut tarinassa mielenkiintoisinta. Samoin myös nautin kirjoista eniten, kun seikkailuun limittyy aitoa draama. Helene Weckerin the Golem and the Djinni oli sen vuoksi minulle koko vuosikymmenen suosikkiromaani. (Kirja löytyy ainakin HelMetin kirjastoista.)

Olen tietyssä mielessä altavastaajan asemassa kirjailijana, koska kärsin siitä mitä leikkimielisesti kutsun ihmissokeudeksi. Sen lisäksi että unohdan kasvoja ja nimiä, minulle on tavallista hankalampaa erottaa kasvonilmeitä ja elekieltä, eli joudun tulkitseminen tilanteiden sävyjä muilla keinoin. (Itselleni olisi aivan ihanaa, jos maailmassa olisi kaikkitietävä tarinankertoja, joka näkisi lukea muiden ihmisten mieliin.)

Kirjoittaminen on minulle yhtä lailla hapuilua ymmärtää henkilöhahmojeni luontoa kuin juonen kulkuakin, ja myönnän välillä olevani aika hukassa sen kanssa. Osaavat esilukijat ovat tässä asiassa kirjoittamisen suola, koska tekstiä näyttäessä saan usein palautetta myös muiden ihmisten sielunelämästä.

* * *

Sielunelämästä puheen ollen, haluan nostaa esiin erään runoilijan, joka ansaitsee tulla laajemmin suomalaisten tietoon. Muhammed Šemseddin Hafiz eli Háfez on yksi persialaisen runouden suurhahmoja, joka 1300-luvulla kirjoitti satiirisia ja mystisiä runoja, varsinkin senaikaisen islamilaisen perinteen innoittamaa rakkausrunoutta.

Jaakko Hämeen-Anttila on koonnut Háfezin runoista upean käännöksen, joka kulkee nimellä Ruusu ja satakieli. Lähi-idän kulttuurin tutkijana Hämeen-Anttila on liittänyt mukaan myös runojen selitykset, joiden avulla keskiajan uskonnollis-eroottisen runouden monimerkityksinen kauneus avautuu myös nykylukijalle.

Tässä maistiainen Háfezin runoudesta:

Rakkaani
ei maksaisi minusta lanttiakaan,
minä
en myisi hänen hiustansakaan
koko maailmasta.

— Háfez

* * *

Työstän tällä hetkellä samanaikaisesti lukuja 19-24. Lukuja tulee kokonaisuudessaan olemaan viitisenkymmentä, eli tarina lähentelee yhtä tärkeimmistä käännepisteistään. Ison kokonaisuuden haltuunottoa hidastaa kuume, mutta pohjatyö on jo tehty, joten luotan että luvut soljuvat muutamassa päivässä paperille kun ne vihdoin saavat tilaisuuden sille.

En yleensä osallistu NaNoWriMoon, mutta tänä vuonna saatan tehdä niin vahingossa.