Deadline, mikä deadline? Katsokaa, työhuone!

Serafia Alho /

Oi kesäkuu, mistä tulit ja miksi olet jo täällä? Mene pois.

Puhutaan siis ennemmin työtiloista, sillä ne ovat upeat. Uusi kirjastohuone on kaikkea, mistä osasin haaveilla ja vähän enemmän. Olen niin kovin iloinen että asun ihmisen kanssa, joka antaa minun ja kirjojen valloittaa niin suuren lohkon asunnosta, vaikka neliöille löytyisi kyllä käyttöä muuhunkin. Tiedän olevani harvinaisen onnekas ollessani elämäntilanteessa, joka sallii taiteen asettamisen monen muun asian edelle.

Ensimmäistä kertaa vuosiin kaikelle tälle on tilaa, ja se näkyy työskentelyssänikin. En aivan rehellisesti ole pahoillani siitä, että aikatauluni ovat paukkuneet, koska muutaman viikon viivästys ei ole mitään verrattuna siihen, että pystyn aidosti keskittymään tekemiseen, oli se sitten kirjoittamista, opiskelua, ohjelmointia tai käsitöitä.

Eikä unohdeta lukemista! Siisti kotikirjasto on tietysti yksi asia, mutta uusi lähikirjastomme ansaitsee myös aivan oman fanfaarinsa. Alla olevan kuvan hylly on ensimmäinen asia, mitä kävijä näkee noustessaan portaita Tikkurilan kirjaston aikuisten osastolle, ja se onkin parhaiten kuratoitu fantasiakirjallisuuden hylly, jota muistan koskaan nähneeni.

Kuva on valitettavan suttuinen, mutta on ehkä riittämiin sanoa, että minulla oli vaikeuksia kantaa kaikkia kirjoja kotiin täällä käytyäni. Erityisen riemastuttavaa oli nähdä suomalaisten kirjailijoiden teoksia — sellaisia, joihin en tavallisesti törmäisi pienen medianäkyvyyden vuoksi. Luin esimerkiksi pari päivää sitten loppuun Katja Törmäsen Karhun morsiamen, ja sen lisäksi minulla on vielä kesken mm. Katri Alatalon Älä riko pintaa. Kaikkia muita kirjoja en muistakaan, mutta saatan palata osaan vielä myöhemmin.

Karhun morsian oli minulle erityisen riemastuttava lukea, koska olen itsekin lukenut melko paljon suomalaisesta muinaisuskosta ja kansanlääkinnästä. Tekstistä näkee, että Törmänen on tehnyt taustatyönsä huolella, ja pidin siitä, että tarinassa on annettu runsaasti tilaa rautakauden arjelle.

Genrellisesti teos on ehkä fantasiaa, mutta voin taata sen uppoavan myös moniin historiallisista romaaneista kiinnostuneihin. Ilman Tikkurilan kirjastoa olisin tuskin koskaan tarttunut kirjaan, joten suuri kiitos heille. Onneksi kesä on alkamassa, joten ehdin ehkä koluta hyllyjä tarkemminkin.

Sitä ennen, deadline. Se on nyt kesäkuun lopussa, ja jumalat minua auttakoon jos se siitä venyy vielä. Minäkin haluan riippumaton ja tsemppimansikoita tänä vuonna!


Serafia Alho

Kynäniekka, kirja-addikti ja historiahirmu. Kirjoitan mytologiasta fantasiaa ja ahmin muinaista klassikkorunoutta.

0 kommenttia

Vastaa