“I’m on a diet,” said Jill proudly. Her plate contained nothing but the rarest strips of roast, some of them so red and bloody that they were virtually raw. “I eat meat every other day and spinach the rest of the time. My blood is so iron-rich you could set a compass by it.” “That’s, um, very nice,” said Nancy, looking to Sumi for help. She’d known girls on diets her entire life. Iron-rich blood Lue lisää…
Tulin tänään ajatelleeksi että kirjoitan ihmisistä, koska en ymmärrä ihmisiä. Yksi Maagin tyttärien genreistä onkin psykologinen draama, ja käsikirjoitus on jokaisella uudelleenkirjoituskerralla mennyt enemmän draamaan, koska se on ollut tarinassa mielenkiintoisinta. Samoin myös nautin kirjoista eniten, kun seikkailuun limittyy aitoa draama. Helene Weckerin the Golem and the Djinni oli sen vuoksi minulle koko vuosikymmenen suosikkiromaani. (Kirja löytyy ainakin HelMetin kirjastoista.) Olen tietyssä mielessä altavastaajan asemassa kirjailijana, koska kärsin siitä mitä leikkimielisesti kutsun ihmissokeudeksi. Sen lisäksi Lue lisää…
