Seanan McGuire: Every Heart a Doorway

“I’m on a diet,” said Jill proudly. Her plate contained nothing but the rarest strips of roast, some of them so red and bloody that they were virtually raw. “I eat meat every other day and spinach the rest of the time. My blood is so iron-rich you could set a compass by it.”

“That’s, um, very nice,” said Nancy, looking to Sumi for help. She’d known girls on diets her entire life. Iron-rich blood had rarely, if ever, been their goal. Most of them had been looking for smaller waists, clearer complexions, and richer boyfriends, spurred on by a deeply ingrained self-loathing that had been manufactured for them before they were old enough to understand the kind of quicksand they were sinking in.

— Seanan McGuire, Every Heart a Doorway

Koskettava, puhuttava, ilahduttavan outo Every Heart a Doorway kertoo koulusta, johon Narnian tai Keijumaan maagisiin maailmoihin kotoutuneet ja sitten kotoaan revityt nuoret lähetetään paranemaan traumoistaan — tai vanhempien näkökulmasta palaamaan entiseksi itsekseen. Seanan McGuire käsittelee aikuistumista ja erilaiseksi kasvamista syvällä empatialla; pienoisromaani haastaa lukijan tutkimaan ennakkoluulojaan muista ihmisistä, ja siinä samalla koskettaa niin paljoa siitä, mikä tekee meistä kaikista samanlaisia.

Kuulin ohimennen jonkun kuvaavan tarinaa Harry Potterina, jossa on enemmän murhia, ja kuvaus on eittämättä osuva. Every Heart a Doorway voitti vuoden 2017 pienoisromaanin Hugo-palkinnon, ja palkinnon se on myös ansainnut. Suomessa teos on parhaiten saatavilla e-kirjana, ja suosittelen sitä lämpimästi sekä nuorille että vanhoille fantasian ystäville.

* * *

Kommenteissa vapaa sana. Jollet ole vielä lukenut tarinaa ja haluat hypätä siihen kylmiltäsi (mitä myöskin vahvasti suosittelen), älä siis vieritä tätä kauemmas!